Bordercollie

Mittasuhteiltaan sopusuhtainen ja terverakenteinen koira, joka on luonteeltaan herkkä, erittäin älykäs ja aktiivinen. Paimenkoirayhdistyksen rekisteröimillä lisäksi vahva luontainen paimenvaisto. Bordercollie on kuuliainen ja helppo oppimaan.

Väriltään ne ovat yleensä mustia valkoisin merkein, mutta kaikki muutkin värit ovat paimenkoirarekisterissä hyväksyttyjä. Korvat ovat yleensä pystyt tai puolipystyt. Silmät normaalisti ruskeat, sinisiä silmiä on joskus valkonaamaisilla koirilla.

Bordercollien runko on hieman korkeutta pidempi ja kulmaukset raajoissa tulee olla riittävät. Raajat tulisi olla myös suorat edestä ja takaa katsottuna. Paimentaessa koira näyttää usein takakorkealta. Häntäänsä paimentava bordercollie pitää selkälinjan alapuolella.

Turkki on yleensä puolipitkä tai lyhyt. Nykyisin ovat yleistymässä lyhytkarvaiset paimenet, koska turkin puhtaanapito on yksinkertaisempaa. Molemmissa tapauksissa turkki on vettä ja likaa hylkivä sekä eristävä. Puolipitkäkarvainen pärjää talvella tarvittaessa ulkona, kunhan tarjolla on lämpöeristetty koppi.

Perinnöllisistä sairauksista merkittävin on lonkkaniveldysplasia (”lonkkavika”), jonka torjumiseksi jalostuskoirat on oltava lonkkakuvattuja. Rodussa esiintyy myös muutamia perinnöllisiä silmäsairauksia, mutta Suomessa tilanne on hyvä. Jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan voimassaoleva silmäpeilauslausunto. Lisäksi parituskumppaneista toisen on oltava CEA dna -normaali geenitestauksen tai vanhempien perusteella.

Working kelpie

Paimentava kelpie on keskikokoinen, verrattain kevytrakenteinen, sulavalinjainen ja lihaksikas koira, joka vaikuttaa väsymättömältä. Luonteeltaan se on erittäin valpas, palvelualtis, älykäs ja sopeutuvainen. Työkäytössä omatoimisuutta on usein bordercollieta enemmän. Myös working kelpiellä on vahva luontainen paimenvaisto. Se kykenee työskentelemään niin laitumilla kuin ahtaissa sisätiloissa.

Kelpien korvat ovat keskikokoiset ja pystyt. Raajojen tulisi olla riittävästi kulmautuneet ja edestä sekä takaa katsoen suorat. Runko ja raajat ovat kuivat ja lihaksikkaat. Rintakehä on syvä.

Karvapeite kelpeillä on aina lyhyt ja säänkestävä. Aluskarva on tiheää. Väriltään ne ovat mustia, punaisia, harmaan eri sävyjä tai fawneja. Useimmilla paimentavilla kelpeillä on lisäksi tan-merkit, mutta ne voivat olla myös yksivärisiä. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja.

Kelpeillä esiintyy jonkin verran ”lonkkavikaa”, jonka johdosta kaikki jalostuskoirat kuvataan. Perinnollisiä silmäsairauksia kelpeillä ei esiinny.

(Esittelyt lyhennetty Paimennuksen ABC -kirjasta. kirj. L. Warèn ja K. Tamminen)